Charlize ja Dora heräsivät joka aamu aikaisin katsomaan Puolen hehtaarin seikkailuja. Molemmat rakastivat ohjelmaa ja herätyskello oli aina soimassa 6.30.


Raskaus oli alkanut vihdoin näkyä Rosalla. Kylmemmät ilmat olivat rantautuneet Veronalaan, joten lämpimää vaatetta oli puettava ylle. Rosa oli iloinen odottava äiti, eikä malttanut odottaa pikkuisen pongahtamista maailmaan. Tai pikkuisien, jos siellä olisikin tällä kertaa kaksoset.


"Onkohan tää marjapiirakka kevyttä..? Siis niinku en mä söis mitään kaloripommia, jos tietäsin mitä siinä on! Hei Sointu! Herää! Mul on paljon kerrottavaa tän marjapiirakan koostumuksesta. Huomaatsä miten tää......." Dora luennoi lastenhoitajalleen, joka parka oli joutunut kuuntelemaan Doran laihdutusvinkkejä koko pitkän päivän. Vähemmästäkin naama lätkähtäisi lautaselle.


Charlizen olisi ehkä kannattanut kuunnella Doran luentoja, niin hän olisi oma hoikka itsensä. Ei sillä - ihan sama minkä kokoinen Charlize on 8) Dora vain saattaa kauhistua.. Sitähän se Charlizekin tässä pelästyi. Taas se luennointi alkaa!! tyttö mietti.


Maha sen kuin kasvoi vaan. Kasvoi kasvoi vaan. Minkäköhänlaista pikkuista sieltä ponkaisee?


Mammaa ehkä silti hirvitti hieman. Synnyttäminen ei ollut kovin mukavaa. Rosa kuitenkin näki herkullista hyytelöä pöydällä, sekä chili con carne -annoksen, joten taapersi pöydän ääreen.


Dora ja Charlize sen kuin pötköttivät viikonloppuisin. Ei mitään opiskeluja jaksa!


Rosa ahmi chili con carnen, ja halusi hyytelöäkin, mutta päätti mennä sulattelemaan chilihärkäänsä yläkertaan pienien nokosten kera. Raskaus oli väsyttävä..


Pitkien unien jälkeen Dora oli ihan titityy.


Samaan aikaan Rosakin heräsi pieniltä torkuiltaan, ja hieman ahkerampi Charlize oli raahautunut tekemään rästiläksyjään. Rosa muisti ihanaiset hyytelölautaset alakerrassa ja lähti taapertamaan rappuja alas, kohti keittiötä.


Raskaus oli tosiaankin väsyttävä.. Syötyään toisen lautasellisen hyytelöä, naamataulu tunsi hirmuista halua lentää lautaselle - ja niin se tekikin. Rosaa alkoi unettaa.. Pian hän tunsi ihmeellisen nykäyksen vatsanpohjassaan. Apua, mitä tämä oli!?


Rosa juoksi eteiseen ja huusi Armasta. Kiljuminen oli kova, mutta kipu hieman lievempää kuin Doran aikana. Onneksi. Armas riensi nopeasti paikalle, mutta ei uskaltanut tulla lähemmäksi. Jos se vauva vaikka syntyisi rynnäkkökivääri kädessä ja hyökkäisi miehen kimppuun (XD Armas <3!)


Matelevien hetkien jälkeen Rosa sai pitää sylissään oikein suloista pientä tyttövauvaa, joka sai nimekseen Susan. Susan oli saanut toisiksi tummimman ihon (eli Rosan ja Armaksen välimuodon), Rosan silmät ja alkuperäisen hiusvärin. Toivottavasti Armaksen nenän (en halua lättänenää enää 8<).


Armas hurrasi kovasti esikoiselleen. "Wohoo, I've got a daughter! TYTTÖ!! TYTTÖ YAY!" Armas aloitti villin tanssin. Rosa ei noteerannut miestään ollenkaan. "Minun pieni tyttöni.. Susan", Rosa hyrisi rakkaudella pienokaisensa korvaan.


En tiedä miksi kuvakoko on pienempi, laitoin kai skaalauksen päälle, anteeksi siitä. Oli kuitenkin aika pestä pienokaisemme.


Armas halusi välttämättä syöttää tyttösensä. Samalla hän tutkaili Susanin jokaista liikettä. Sellainen oma pieni vauva oli loppujen lopuksi oikein mukava.


Illan tullen Rosa peitteli tytön uuteen kehtoonsa, ja silitti tämän pehmoista vatsaa. "Hyvää yötä, kultapieni", kolminkertainen äiti toivotti ja meni itsekin nukkumaan. Päivä oli ollut väsyttävä, mutta oikein oikein ihana.

-----------------------------------------

ME LIKEYY COMMENTS PLEASE 8D! Joo tällainen ehkä vähän tynkä osa mutta tää oli todellakin pidempi ja parempi kunnes argh. Tungen tän äkkiä ennen kuin tapahtuu pahin; tämäkin katoaa O__O Sitten suutun ja mustaksi muutun. Kommenttia!