Charlize ja Dora heräsivät joka aamu aikaisin katsomaan Puolen hehtaarin seikkailuja. Molemmat rakastivat ohjelmaa ja herätyskello oli aina soimassa 6.30.


Raskaus oli alkanut vihdoin näkyä Rosalla. Kylmemmät ilmat olivat rantautuneet Veronalaan, joten lämpimää vaatetta oli puettava ylle. Rosa oli iloinen odottava äiti, eikä malttanut odottaa pikkuisen pongahtamista maailmaan. Tai pikkuisien, jos siellä olisikin tällä kertaa kaksoset.


"Onkohan tää marjapiirakka kevyttä..? Siis niinku en mä söis mitään kaloripommia, jos tietäsin mitä siinä on! Hei Sointu! Herää! Mul on paljon kerrottavaa tän marjapiirakan koostumuksesta. Huomaatsä miten tää......." Dora luennoi lastenhoitajalleen, joka parka oli joutunut kuuntelemaan Doran laihdutusvinkkejä koko pitkän päivän. Vähemmästäkin naama lätkähtäisi lautaselle.


Charlizen olisi ehkä kannattanut kuunnella Doran luentoja, niin hän olisi oma hoikka itsensä. Ei sillä - ihan sama minkä kokoinen Charlize on 8) Dora vain saattaa kauhistua.. Sitähän se Charlizekin tässä pelästyi. Taas se luennointi alkaa!! tyttö mietti.


Maha sen kuin kasvoi vaan. Kasvoi kasvoi vaan. Minkäköhänlaista pikkuista sieltä ponkaisee?


Mammaa ehkä silti hirvitti hieman. Synnyttäminen ei ollut kovin mukavaa. Rosa kuitenkin näki herkullista hyytelöä pöydällä, sekä chili con carne -annoksen, joten taapersi pöydän ääreen.


Dora ja Charlize sen kuin pötköttivät viikonloppuisin. Ei mitään opiskeluja jaksa!


Rosa ahmi chili con carnen, ja halusi hyytelöäkin, mutta päätti mennä sulattelemaan chilihärkäänsä yläkertaan pienien nokosten kera. Raskaus oli väsyttävä..


Pitkien unien jälkeen Dora oli ihan titityy.


Samaan aikaan Rosakin heräsi pieniltä torkuiltaan, ja hieman ahkerampi Charlize oli raahautunut tekemään rästiläksyjään. Rosa muisti ihanaiset hyytelölautaset alakerrassa ja lähti taapertamaan rappuja alas, kohti keittiötä.


Raskaus oli tosiaankin väsyttävä.. Syötyään toisen lautasellisen hyytelöä, naamataulu tunsi hirmuista halua lentää lautaselle - ja niin se tekikin. Rosaa alkoi unettaa.. Pian hän tunsi ihmeellisen nykäyksen vatsanpohjassaan. Apua, mitä tämä oli!?


Rosa juoksi eteiseen ja huusi Armasta. Kiljuminen oli kova, mutta kipu hieman lievempää kuin Doran aikana. Onneksi. Armas riensi nopeasti paikalle, mutta ei uskaltanut tulla lähemmäksi. Jos se vauva vaikka syntyisi rynnäkkökivääri kädessä ja hyökkäisi miehen kimppuun (XD Armas <3!)


Matelevien hetkien jälkeen Rosa sai pitää sylissään oikein suloista pientä tyttövauvaa, joka sai nimekseen Susan. Susan oli saanut toisiksi tummimman ihon (eli Rosan ja Armaksen välimuodon), Rosan silmät ja alkuperäisen hiusvärin. Toivottavasti Armaksen nenän (en halua lättänenää enää 8<).


Armas hurrasi kovasti esikoiselleen. "Wohoo, I've got a daughter! TYTTÖ!! TYTTÖ YAY!" Armas aloitti villin tanssin. Rosa ei noteerannut miestään ollenkaan. "Minun pieni tyttöni.. Susan", Rosa hyrisi rakkaudella pienokaisensa korvaan.


En tiedä miksi kuvakoko on pienempi, laitoin kai skaalauksen päälle, anteeksi siitä. Oli kuitenkin aika pestä pienokaisemme.


Armas halusi välttämättä syöttää tyttösensä. Samalla hän tutkaili Susanin jokaista liikettä. Sellainen oma pieni vauva oli loppujen lopuksi oikein mukava.


Illan tullen Rosa peitteli tytön uuteen kehtoonsa, ja silitti tämän pehmoista vatsaa. "Hyvää yötä, kultapieni", kolminkertainen äiti toivotti ja meni itsekin nukkumaan. Päivä oli ollut väsyttävä, mutta oikein oikein ihana.

-----------------------------------------

ME LIKEYY COMMENTS PLEASE 8D! Joo tällainen ehkä vähän tynkä osa mutta tää oli todellakin pidempi ja parempi kunnes argh. Tungen tän äkkiä ennen kuin tapahtuu pahin; tämäkin katoaa O__O Sitten suutun ja mustaksi muutun. Kommenttia!

Pidän pientä taukoa. Sellaista pienen pientä. Jatkoa tulee joko koulun alkamista seuraavana viikonloppuna tai joululoman aikana! En tiedä milloin. Silloin kun jaksaa 8) Kiitos kaikille lukijoille, toivottavasti näemme taas pian <3

+ juonikuviot käyvät aina vain mielenkiintoisemmiksi tulevissa osissa ..

Leo vaelteli nykyään entistä enemmän talossa, surullisena. Ehkä hän kaipasi rakasta vaimoaan - mutta Leon pitäisi jatkaa elämäänsä tuonpuoleiseen, sillä Rosakin on jatkanut elämäänsä.


Rosa ja Armas olivat onnellisia yhdessä. Heillä oli kaksi lasta, mutta Armas ei ollut biologinen isä. Hän olikin ilmoittanut haluavansa omankin pienen käärönsä, joka olisi kirjaimellisesti hänen omansa. Rosa lupasi miettiä asiaa, ja Armas päätti käyttää tunnit ennen töitä hyödyksi ja viettää laatuaikaa vaimonsa kanssa.


Koska molemmat kävivät töissä ja talossa oli pieniä lapsia, Dawsonien täytyi myöntää että apua kaivattiin. Tämä lastenhoitaja oli harvinaisen tietoinen töistä mitä piti tehdä - lastenhoito ja lisäksi hän leipoi ja kokkasi, sekä siivoili ja korjasi paikkoja. Ilmiömäisen hyvää työtä, Sointu Valtola!


Rosa vaihteli jatkuvasti tyyliään. Kampausta muutettiin, kokeiltiin uutta meikkaustyyliä, postimyyntipalvelu oli kovassa käytössä jne.. Olen muuten varmaan kokonaan unohtanut esitellä Armaksen o_O Noo mammonatavoitteinen joku.. ja hän on aika hyvä ruoanlaitossa. Kaikissa palkeissa on ainakin se muutama piste.


Ja tässä taas tyyli vaihtunut o.o *tykkään pomppia tyylistä toiseen* Hurmaava mussutuskuva, ei muuta virkaa ^-----^'


Ja tässä tyyli vaihtunut :-----) Rosa siirtyi laiskiaisvaiheelle. Niin tylsää odottaa potan vierellä kun Charlize yrittää oppia potan oikeaoppista käyttöä. Booooooooring!


Ja kun Rosa laiskotteli, kuka saikaan siivota jäljet u_u ?


Armaksen mielestä taaperot olivat kaikista ihanimpia simejä. Söpöjä pikkuapinoita. Hänkin tahtoisi ikioman. "Tiedätkö, Charlize? Sinä olet aivan mielettömän söpö." Charlize vain hymyili vastaukseksi.


Armaksen seurassa oli muutenkin mukava olla. Charlize mankui isähahmoltaan kävelyopetusta ja Armas kilttinä miehenä suostui. "No niin, tassua toisen eteen, tyttöseni", Armas ohjeisti hymyillen.


Charlize oli oppinut Armaksen avulla kävelemään ja lopulta myös pottailemaan. Enää puheopetus jäljellä, niin Charlizella on hyvät eväät elämään. Hyvin iloiselta pikkutyttö näytti, hän oli nimittäin...


..saanut ikioman lelulaatikon. Lempilelu oli ehdottomasti avaruusraketti, mutta hätätapauksessa tämä autokin kelpasi. "Hhihi!" Charlize kikatti ja jatkoi leikkiään.


Lastenhoitajankin mielestä Charlize oli hurjan söpö taapero. Charlize sai kaiken minkä toivoi. Ja jos ei suloisuutensa avulla, niin ärsyttämällä rääkynällään niin kauan kunnes sai mitä halusikin. Juonikas tyttö.


Tulipaloja sattui ties mistä syystä, mutta tässä tapauksessa aiheuttajana oli hella ja keskittymisen herpaantuminen. Onneksi palokunta kuitenkin saapui paikalle palovaroittimen ansiosta, no harm done.


Charlizen suloisuudesta voitiin olla montaa mieltä. Useimmiten pikkuapinamme kiukkuili Rosalle, mutta käyttäytyi kuin Herran enkeli kohdatessaan Armaksen. Rosa ärjäisi kiukusta ja turhautuneisuudesta ja laski Charlizen maahan. "Iltaruokaa on sitten turha odottaa!" Rosa uhkasi ja häipyi ovet paukkuen. Armas tuli katsomaan ja vei kehtoon toivottaen hyviä öitä. "Kauniita unia, nassikka. Älä ärsytä äitiä", Armas opasti.


Armas ja Dora tässä nauttimassa kumpikin omaa aamupalaansa. "Eikös sinun pitäisi huolehtia enemmän kunnostasi, Armas?" "Pitäisi ja pitäisi.. on niin kiireistä kotona ja haluan joskus herkutellakin", Armas puolustautui ja Dora söi täysjyvämuronsa loppuun. Ainakin hän sentään söi terveellisesti.


Pahoinvointi valtasi (ylläri ylläri) tyyliään jälleen muuttaneen Rosan aamuisin. Nytkin väänne vatsanpohjassa aamiaisen jälkeen oli saanut hänet lyyhistymään vessan kaakeleille. Ettei vain olisi..?


Koska iltaruoka oli Charlizelta eilen jäänyt väliin, hän halusi syötävää nälkäänsä. "Namii tuo äiti litää!"


Ovet avautuivat ja sulkeutuivat itsekseen, huoneissa oli kylmä, telkkari meni päälle ja pois omia aikojaan ja jopa soiva pinkki radotipu kilahteli ilman että kukaan koskikaan siihen.


Aivan näinä viime päivinä Rosa oli käynyt lääkärissä selvittämässä syyn pahoinvointiin. Syy oli kohdussa kasvava pieni Dawson. Kun maha tuosta vielä vähän pompahtaisi, saataisiin vaavin sukupuoli selville 8)


Kun puhumisenkin taito oli saatu opetettua pikkuapinallemme, oli aika kasvaa. Rosa sai kunnian puhaltaa kynttilät ja Charlize ihmetellä mitä se hassu äiti ilmeilee.


Charlizen hiuksia hiukan muotoiltiin ja uusia vaatteita sekä hennon värisiä meikkejä hankittiin. Charlize on kovin nätti kouluikäinen tyttö.


Nyt Doralla oli samanikäinen leikkitoveri - kukaan hänen luokaltaan kun ei oikein tuntunut ymmärtävän häntä. Charlize ymmärsi, ja ei kulunut kauaakaan aikaa kun heistä tuli parhaat ystävät.


Voi kun ne Dawsonin tytöt ovat kauniita! Tähän suloiseen ja nättiin sisaruskuvaan loppuu tämä osa (: Kommentointi olisi suotavaa!

Viime jaksossa siis Leo kuoli ( jos joku ei vielä tiedä; kärpästen hyökkäys ) ja Rosa jäi Doran kanssa tyhjän päälle. Nyt jäämme katsomaan, miten elämä jatkuu.


Leon kuoleman jälkeinen aika ei ollut helppoa. Rosa sai helpotusta Dorasta, jota sai rakastaa ja hoivata, mutta kun Dora oli leikkimässä tai nukkumassa, Rosa puhkesi itkuun. Leo oli ollut hänen elämänsä rakkaus - mutta hän ei saisi jäädä yksin.

KAHDEN KUUKAUDEN KULUTTUA


Rosa oli tavannut miehen, ja oli rakastunut. Selvästikin ukko oli impulsiivinen ja kosi Rosaa kahden kuukauden tutustumisen jälkeen. Rosa yllättyi, mutta suostui. Hän oli kovin rakastunut. Ja kukako tämä komistus on..? Muutama saattaa muistaa hänet ensimmäisestä osasta :-------)


Kihlausta juhlistettiin pikaisella lakanoiden lennätyksellä.


Suuren elämänmuutoksen jälkeen Rosa halusi uudistaa tyyliäänkin. Rosa ei halunnut vielä edes ajatella häitä - aivan liian pikaista, liian. Vaikka hän rakastikin suunnattomasti pientä posteljooniaan Armasta (sehän se ukko oli [ no shit sherlock o_o ] ), Leo kummitteli hänen mielessään.


..tosin Leo kummitteli hieman läheisemminkin kuin mielessä. Rosa järkyttyi pahasti, kun Leo ilmestyi pelästyttämään hänet miltei kuoliaaksi. Miksi Leo oli niin vihamielinen?

Kaiken tohinan keskellä Rosa oli unohtanut tärkeän asian; adoptiohakemuksen, joka oli lähetetty vielä silloin, kun Rosan ensimmäinen aviomies oli elossa. Viime viikolla perheeseen oli tuotu pieni käärö, tyttövauva Charlize, jolla oli aivan uskomattoman kauniit ruskeat silmät ja kalpea iho. Rosa rakasti pikkuista nassukkaa, vauvat olivat naisesta ihania. Hän halusi niitä lisää <3


Armas muotoili hiuksiaan hieman ja oli tyytyväisempi tähän lopputulokseen. Pikkuinen poninhäntä kun ei sopinut hänelle enää. Armas nautiskeli lämpimästä suihkusta, kunnes pomppasi pois. Hän tunsi kylmän ilmavirran kulkevan lävitseen. Ettei vain olisi Leo ..?


Charlizen vauva-aika vierähti nopeasti ohi ja Armas oli auttamassa häntä kasvussaan, kun äiti oli ansaitsemassa rahaa. Charlize piti kovin Armaksesta, tytöllä ei ollut ollut ikinä isää eikä äitiä. Aina vain sosiaalitoimiston tylsät tädit, jotka eivät saaneet vaavia millään iloiseksi. Armas tiesi keinot. Kutitus tepsi aina (: <3


Rosa ei halunnut siirtyä vanhukseksi hirveän paljon ennen Armasta, joten nautti onnistuneesti pari lasillista Elämän eliksiiriä. Rosa tunsi itsensä oitis paljon vetreämmäksi ja kulautti sitten alas kolmannenkin lasin..


Leo oli ilkeä kummitus. Ryhdistäydyhän nyt, hyvä mies! Rosa sentään rakastui sinuun lempeytesi ja sydämellisyytesi tähden.


Kahden taaperon hoito ei aina ollut mitään maailman mukavinta. Niinpä Armas aina välillä vajosi sohvan pohjalle ja veti pienet torkut.


Pienen muodonmuutoksen jälkeen Charlizesta kuoriutui oikein suloinen pieni tyttötaapero 8) Armas sai oikeuden letittää pikkuenkelin hiukset.


Juuri ennen kasvamista Doralle oli saatu opetettua (muistaakseni) kaikki taidot; pottailu, puhuminen ja kävely. Nyt oli pienen tyttösemme aika kasvaa!


..ja tämän näköisenä vessasta poistuttiin. Melko sievän näköinen lättänokka, eikö 8) ?


Rosa vaihteli vaatteita ja kampausta tiuhaan tahtiin, mutta rakkaus Armasta kohtaan säilyi. Itseasiassa niin vahvana, että ..


..15. toukokuuta vietettiin häitä. Charlize oli nukkumassa ja Dora missä olikaan, joten Armas ja Rosa avioituivat kahden kesken hääkaaren alla.


Armas syötti armaalleen (8'''D) hääkakkua. Rosa ei oikein tykännyt tavasta. Olihan vaarana se, että puku sotkeutuu kermaan!


Pian saatiin viettää hääyötä, jonka seurauksena on ehkäpä pikku tiitiäinen? Sen ja monta muuta asiaa saamme selville seuraavassa osassa.

Suloinen vauva peri isänsä silmät ja hiukset, mutta ihonvärin äidiltään. Pieni sinappikoneemme oli tyttö, joka nimettiin Doraksi.


Tuore iskä työkaverinsa kanssa oli ainakin innoissaan vaavelista. "Wohoo, vauva!" Leo huudahti ja tanssahteli ympäri huonetta kollegan luodessa epäluuloisia katseita Leoa kohtaan.


Rosa jätti miehet omaan arvoonsa ja huolehti Doran tarpeista. Vauva oli toiveiden täyttymys.


Dora sai vasemmanpuoleisen kehdon. Rosa ei halunnut toisen kehdon jäävän tyhjäksi, joten..


..illalla pienen vaatteidenvaihdon jälkeen suunniteltiin perheenlisäystä.


Aamulla pari pusutteli kuin viimeistä kertaa. Hetkestä oli kuitenkin irroittauduttava, kun Leo kuuli Doran huutavan kehdossaan. "Anteeksi rakas, mutta menen katsomaan mikä Doralla on." Rosa nyökkäsi ja paineli suihkuun.


Vaihdettuaan pienokaisen vaipat, Leo katseli telkkaria. Leon lempijoukkue oli häviämässä pelin. "VOI EI! NYT TOMPPA SORSA TEE MAALI! EIJEIJEI!" Leo kiljui ja nieli karvaan tappion. Joukkue hävisi, voivoi. Pitäisi varmaan kiikuttaa Leo terapiaan 8(


Terapialta kuitenkin vältyttiin, kun Dorasta kasvoi kaunis lättänenäinen taapero.


Leo oli viemässä Doraa kehtoonsa nukkumaan. Rosakin halusi nähdä kasvaneen tyttärensä, mutta näki jotakin karmeaa. Viikatemiehen, häilymässä miehensä yllä.


"Dora, pieni tyttöni.. aivan yksin.. vailla.. Leo.. poissa.. Leo.. missä..?" Tämä kaikki oli liikaa Rosalle, hän romahti. Leosta oli jäljellä vain harmaa uurna.


Tilanne äityi niin pahaksi, että terapeutti saapui paikalle ja sai puhuttua Rosalle hieman järkeä.


Dora oli Rosalle nyt kaikki kaikessa. Dorakin oli surullinen - ja hämmentynyt. Yhtäkkiä Leo oli vain kadonnut hänen viereltään, vajonnut lattialle. "Mittä iti?" Dora piipitti. "Jossakin hyvin kaukana, pikkuinen", Rosa niiskutti hiljaa.